On upeaa, että läsnäolo ja hetkessä eläminen ovat nousseet pinnalle viime vuosien aikana ja kasvaneet trendeiksi monessakin mielessä. Niiden asema hömpästä ja huuhaasta ovat vaihtuneet ja jopa Suomessa on herätty tutkimaan niiden hyötyjä. Mindfulnessia opetetaan vihdoin jo kouluissakin – toivottavasti pian jokaisessa ja pysyvästi! Mutta voiko läsnäolon ja hetkessä elämisen tavoittelu johtaa suorittamiseen?
Olen usein kuullut ihmisten huokailevan, että pitäisi vain yrittää elää hetkessä ja olla läsnä, mutta kun se on niin vaikeaa. Tai että läsnäolo ja hetkessä eläminen vaativat opettelua ja se vie aikaa. Aikaa, jota ei juuri sillä hetkellä olisi käytettävissä juuri siihen asiaan. Joku sanoo osaavansa olla läsnä vain hetken kerrallaan ja sitäkin vain satunnaisesti. Että miten pääsisi parempiin tuloksiin? Hmm…
Aloitetaan ajasta. Jos mietit aikaa, niin sitähän ei oikeasti ole olemassa. Ei ole olemassa menneisyyttä tai tulevaisuutta, joihin voisit mennä, kuten voit mennä esimerkiksi keittiön pöydän ääreen istumaan. Tulevaisuus ja menneisyys ovat siis olemassa vain sinun ajatuksissasi. Voit vain ajatella niitä. Se ei tarkoita, etteikö jotain olisi oikeasti menneisyydessä tapahtunut tai etteikö jotain tulisi tulevaisuudessa tapahtumaan, mutta se tarkoittaa sitä, että menneisyyden tai tulevaisuuden tapahtumat ovat vain ajatuksia omassa mielessäsi. Et voi enää mennä menneisyyteen muuttamaan jotain tapahtunutta, voit vain mielessäsi ajatella sitä ja muuttaa ajatuksiasi siitä, mitä on tapahtunut. Jolloin voi tuntua siltä, että koko menneisyytesi on muuttunut. Vain yhden ajatuksen muuttamisesta. Samoin tulevaisuuden suhteen. Et voi mennä tulevaisuuteen vaikkapa lopettamaan tupakanpolttoa, voit vain ajatella tekeväsi niin jossain tulevassa hetkessä. Ainoa hetki missä voit tehdä jotain on nykyhetki. Ei ole olemassa mitään muuta hetkeä kuin nykyhetki. Olet siinä läsnä koko ajan. Näin ajatellen sinun ei siis tarvitse yrittää elää hetkessä tai yrittää olla läsnä, sillä sinä olet jo läsnä ja elät jo hetkessä. Et voi muutakaan! Tämä oivallus on helpottanut monen elämää. Stressi läsnäolosta ja hetkessä elämisestä onkin ollut tarpeetonta ja siihen käytetyn energian voi nyt käyttää johonkin mielekkäämpään. Kuten valintoihin.
Nyt, kun huomaamme jo olevamme läsnä jokaisessa hetkessä voimme keskittyä siihen miten valitsemme olla läsnä. Kun tajuat olevasi jo joka hetki läsnä, tulet tietoiseksi siitä valinnan mahdollisuudesta, joka meillä jokaisella on – voimme itse valita miten olemme läsnä kussakin hetkessä. Jonain hetkinä voimme valita olla läsnä ajattelemalla menneisyyttä. Jonain ajattelemalla tulevaisuutta. Jonain keskittymällä siihen, miten haluat elämääsi elää tästä eteenpäin. Olemme vapaita valitsemaan kuten haluamme. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa olla läsnä. Läsnäolo ei ole pelkästään sitä, että istumme alas ja keskitymme hetkessä olemiseen. Läsnäolo voi olla myös hetken vastaanottamista niin kuin se on, arvottamatta sitä paremmaksi tai huonommaksi kuin joku toinen hetki. Läsnäolo voi olla myös yhtä aikaa sekä pysähtymistä että toimeliaisuutta. Se voi olla pää kolmantena jalkana juoksemistakin. Se on mitä ikinä valitsetkaan sen olevan! Olemme kuitenkin läsnä jokaisessa hetkessä.
Valinnan vapaus ei kuitenkaan tuo mukanaan vastuuvapautta. Päinvastoin. Olemme jokainen itse vastuussa omista valinnoistamme ja niiden mukanaan tuomista seuraamuksista, emmekä voi syyttää niistä ketään toista. Valintoihimme voi vaikuttaa muut, mutta valinnan teemme aina lopulta itse. Jos et ole ollut läsnä elämässäsi itseäsi miellyttävällä tavalla, on sinun vastuullasi muuttaa asiaa. Ja muutos tapahtuu valintojesi kautta. Läsnä ollen jokaisessa hetkessä.
Voimme joka tapauksessa nyt unohtaa murehtimisen läsnäolosta ja hetkessä elämisestä, sillä olemme jo läsnä ja elämme jo hetkessä! Siitä miten sen teet, vastaat sinä!