Olin eilen ristiriitatilanteen keskellä, jossa toinen henkilö yritti loukata minua loukatakseen kolmatta henkilöä. Jouduin tunnekuohun valtaan, sillä se kolmas henkilö on minulle rakas. Ja ymmärsin tarkoituksen. Ja siinä tilassa, koin jumiutuvani paikoilleen. Vaikka aavistelin tämän tilanteen olevan edessä, en kuitenkaan ollut osannut varautua siihen tunnekuohun vahvuuteen, jonka se minussa sai aikaan.
Sanat, joita kuulin minusta sanottavan eivät loukanneet minua, sillä uskon, että ne sanat kertoivat enemmänkin siitä, millainen ihminen itse puhuja on, kuin siitä millainen minä olen. En koe niiden sanojen määrittelevän minua. Kyse on hänen subjektiivisesta kokemuksestaan, johon minä en juurikaan voi vaikuttaa, sillä ne perustuvat hänen menneisyyteensä, hänen tapaansa katsoa ja tulkita maailmaa. En voi loukkaantua siitä. Voin vaikuttaa vain siihen, miten itse asiat koen. Ja miten niihin suhtaudun. Tunnekuohun aiheutti pikemminkin se, että koin itseäni käytettävän kiistakapulana minulle rakasta henkilöä vastaan.
Vahvassa tunnekuohussa voi olla hankala toimia selkeästi, ja voin kertoa, että se ei ole hyvä lähtökohta antaa palautetta. Tein sen kuitenkin. Kun minulle oli luettu syytökset, annoin niihin palautteen. Enkä voi olla täysin tyytyväinen itseeni, sillä äänensävyni ei varmasti ollut rauhallinen tai sopuisa. Tyytyväinen olen kuitenkin siihen, että annoin rehellisen palautteen, en iskenyt vyön alle.
Eilinen tapahtuma sai minut jälleen muistamaan Paulo Coelholta lukemani englanninkielisen lainauksen ”What other people think of you is none of your business”. Vapaasti suomennettuna, mitä muut ajattelevat sinusta ei ole sinun asiasi. Tämä sanonta on kulkenut mukanani jo useamman vuoden ja se on tehnyt arjestani huomattavasti helpompaa, sillä en ole enää murehtinut mitä mieltä muut ovat minusta, vaan keskittynyt ennemminkin siihen mitä mieltä minä olen minusta. Kun toimin niin, että minulla on hyvä olla itseni kanssa, rakkaudella ja kiitollisuudella, uskon sen olevan parhaaksi myös ympärilläni oleville.
Näin ei käynyt eilen. Ehkä se oli vähän liian lähellä, se tapahtuma. Näin kauempaa sitä on helpompi katsoa. Tässä vaiheessa huokaan syvään ja tiedän, että tilanteissa, joissa joku haluaa antaa palautetta vain loukatakseen kolmatta osapuolta loukkaamalla sinua, voi olla viisasta antaa palautteen antajan pitää mielipiteensä omana tietonaan, olla kuuntelematta.
Ja kuten aiemmin mainitsin, voin vaikuttaa vain siihen, miten asiat koen ja miten niihin suhtaudun. Ja valitsen olla kiitollinen tästäkin kokemuksesta ja mahdollisuudesta työstää sen myötä nousseita asioita itsessäni.