Keskimmäinen lapseni on viimeisen yhdeksän kuukautta nukkunut levottomammin ja kömpinyt viereemme lähes joka yö. Ensin mietin, että se johtuu pimeästä. Sitten kesän valoisissa öissä, että se johtuu turvallisuuden tunteesta. Sitten tajusin, että talvilomareissullammehan hän nukkui veljensä kanssa samassa sängyssä erinomaisen hyvin. Aivan eri päässä mökkiä kuin me. Niinpä vaihdoin muutama viikko sitten kaikki lapsemme nukkumaan samaan huoneeseen, ajatellen, että keskimmäisemme nukkuisi paremmin saadessaan olla samassa huoneessa sekä isoveljensä että pikkusiskonsa kanssa. Olin niin varma valitsemani ratkaisun toimivuudesta, että samassa innostuksessa järjestin myös lasten vaatehuoneet uusiksi. No, nuorimmaisemme nukkui ensimmäisen viikon hyvin, mutta sitten hän nukkui useamman yön peräkkäin huonosti. Ajattelin ensin, että se johtuu flunssasta, mutta sitten sain ajatuksen. Siltä istumalta kannoimme hänen sänkynsä takaisin entiseen paikkaan tyttöjen entiseen makuuhuoneeseen (joka nyt oli ollut leikkihuoneena). Ja saman tien hän rauhoittui. Ja nukahti helposti itsekseen, kuten hän on viimeisen puoli vuotta tehnyt.
Miksi kerron tätä? Siksi, että jälleen kerran se, että voimme jokaisessa hetkessä valita miten kuhunkin tilanteeseen tahi asiaan suhtaudumme, tuntui niin suurelta oivallukselta. Sen sijaan, että olisin voivotellut tilannetta ja harmitellut sen toimimattomuutta, päätinkin tehdä jotain muuttaakseni sitä. On upeaa, kun annat itsellesi mahdollisuuden valita. Vailla itsesi moittimista niin sanotuista huonoista tai vääristä valinnoista. Kerrassaan vapauttavaa! Nyt kuulostellaan miten tämä järjestely toimii tai on toimimatta. Kokeillaan uusia ratkaisuja niin kauan, että jokaiselle on löytynyt paras mahdollinen nukkumapaikka. Nähtäväksi jää. Uni on niin tärkeää. Ja sitten päivitän vielä ne vaatehuoneet vastaamaan valittua ratkaisua 😀