Minulla on muutamia hassuja tapoja. Kuten se, että olen nurkkien viilaaja. Että mitäkö tarkoitan? Sitä, kun jokin ajatus, asia tai tilanne askarruttaa mieltäni ja etsin siihen selvyyttä, päädyn yleensä siivoamaan. Enkä nyt tarkoita mitään perussiivousta imuroiden ja pölyjä pyyhkien, vaan vakavanlaatuista nurkkien viilausta kuten nuppineulojen lajittelua ja Aku Ankkojen numerojärjestykseen saattamista. Olen ollut tällainen kuulemma jo lapsena. Minulla oli huoneessani niin kutsuttu rojukaappi, jossa pidin aarteitani ja muita tavaroitani. Suursiivouspäivinä aloitin oman osuuteni kaapin siivoamisella. Se saattoi aika-ajoin herättää närkästystä vanhemmissani, sillä näytti kuin en olisi saanut mitään näkyvää aikaiseksi 🙂
Kun jokin askarruttaa mieltäni, voin käyttää tunteja yksityiskohtien viilaamiseen. Tai hoitaa sen silmän räpäyksessä. Aina ei edes ole väliä, saanko itse siivouksen vietyä loppuun, pointti on saada asiat mielessäni järjestykseen, oivaltaa niiden merkitys minulle. Lapsenikin ovat jo huomanneet tapani, eivätkä enää ihmettele, jos vietän tuntikausia heidän vaatehuoneitaan myllertäen. Näiden myllerrysten jälkeen olen aina paremmalla mielellä!
Osaksi nurkkien viilausta on viime vuosina tullut myös ylimääräisen tavaran karsiminen. Vanhasta luopuessani teen tilaa uudelle. Eniten se on minulle energeettinen juttu. Vanhoihin tavaroihin ja asioihin voi liittyä sellainen energia, josta on hyvä luopua ennen eteenpäin menemistä. Tällä viikolla oli aika polttaa osa vanhoista päiväkirjoistani. Polttamisen tarkoitus ei ollut unohtaa menneitä tapahtumia, vaan puhdistaa tapahtumiin liittynyt energia kokonaan ja luoda tilaa uudelle.
Tilaus uudellekin on jo olemassa, mutta ennen sitä taidan vielä keskittyä legojen lajitteluun ja nukkekodin siivoamiseen 😉