Olen joskus kuullut tämän. Mielessäni se oli vain toinen versio sanonnasta ’Show me the money’. Toisin sanoen, en niin välittänyt siitä. Yhdistin siihen sellaisia mielikuvia, jotka eivät saaneet minua tuntemaan oloani hyväksi. Kuulin sanonnan jälleen jokin aika sitten.
Suhtauduin ennen elämään niin, että se on vain jotain, joka tapahtuu minusta huolimatta, ikään kuin erillään minusta. Kuin meri, jonka aalloilla lipuilin ilman mahdollisuutta vaikuttaa kulkusuuntaan. Useimmissa asioissa tyydyin siihen, mitä vastaan tuli ja tein parhaani tullakseni toimeen sen kanssa. Elin ollen elämäni uhri. Minulla oli mielipiteitä monestakin asiasta, joista varmasti vaahtosin milloin kenellekin, mutta en muista, että useinkaan olisin tehnyt asioille mitään. Se oli muiden vastuulla, minun vaikutusalueeni ulkopuolella. Vaikka olin elämääni ihan tyytyväinen, tiesin pohjimmiltani, että jokin siinä mättää. Useita hetkiä myöhemmin aloin tutkimaan ajatusta, että mitä jos minulla onkin mahdollisuus vaikuttaa. Tuhatkertainen hurraa-huuto tälle tutkimukselleni, joka muuten jatkuu näin vuosien jälkeen edelleenkin. Sen myötä vaihdoin uhrin roolin täyteen vastuuseen omasta elämästäni. Olen vastuussa itsestäni ja määrittelen miten elämäni koen.
Huomasin nyt kokevani yllä mainitun sanonnan innostavana ja ikään kuin haasteena. Hyvänä haasteena. Mahdollisuutena varmistaa itselleni olenko asian suhteen tosissani. Onko se jotain, mitä oikeasti haluan tehdä. Jos kyllä, niin pistän ilolla ’rahani sinne missä suuni on’. Se mitä se milloinkin on ja mistä saan rahat ovatkin jo ihan eri aiheita, joita voisi käsitellä lisää myöhemmin. Juuri nyt haastan Sinut, rakas lukija, kokeilemaan miltä tuntuu ’to put your money where your mouth is’. Makoisia hetkiä toivotellen 🙂